Senegalissa huomasi olevansa vihdoinkin "oikeassa Afrikassa". Marokkoa ei voi edes laskea kuuluvaksi Afrikkaan muuta kuin maantieteellisesti ja Mauritania puolestaan on todella erikoinen aavikkomaa. Senegalissa oli turhaa enää etsiä kaupunkeja siinä mielessä, miten kaupunki ymmärretään Euroopassa. Enemmänkin pelkkää hökkelikylää ja muita matalia rakennuksia. Ilma oli todella kostea ja kuuma.
Dakariin lähdettiin ajamaan iltapäivällä. Auto kesti edelleen, vaikkakin oli edellisenä iltana ollut hiekkaan uppoutuneena. Dakarin esikaupunki alueella jumittauduttiin ruuhkiin, mutta muuten matka meni ihan sutjakkaasti. Muutama kilometri ennen hotellia kävi kuitenkin klassiset. Eteen tuli hiekkatie. Takapenkiltä huudeltiin tällä kertaa, että "kartan mukaan tuolla menee isompikin tie, mennään sinne". Kuski ja apukuski kuitenkin ilmoittivat tanakasti, että hiekka näyttää hyvältä ja hiekkaa on vain ihan pieni pätkä. 200 metriä ehdittiin ajaa, kunnes Majamaja oli taas jumissa pehmeässä hiekassa. Kenttälapio esiin ja hommiin siis. Nyt ei oltu onneksi niin syvällä kuin viimeksi, mutta edessä oli vähän pidempi matka upottavaa hiekkatietä. Vieressä olleet paikalliset tulivat onneksi auttamaan omien lapioidensa kanssa ja yksi paikallinen hyppäsi Hiacen rattiin. Viisi miestä työnsi ja dieselin käryn noustessa päästiin upottavalta tieltä pois. Ei oltu siis opittu mitään edellisen illan virheestä. Onneksi Majamaja tuntuu kestävän haasteen jos toisenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti