Pakulla Afrikkaan: Afrikkalaista kaupankäyntiä

Auton myynti viidessä päivässä tuntemattomassa kaupungissa ilman valmiita kontakteja ei vaikuttanut maailman helpoimmalta tehtävältä. Autokaupat Barran satamassa olivat kariutuneet pimeän tuloon ja epämääräiseen ostajaan. Onneksi satamassa olleet hustlaajat ym. olivat kuulleet, että auto on myynnissä, joten komission toivossa sana laadukkaasta halvalla myynnissä olevasta autosta lähti leviämään ympäri Gambian.

Laitettiin ensiksi auto myyntikuntoon siivoamalla kaikki ylimääräinen pois autosta. Homma oli odotettua helpompi, sillä hotellin parkkipaikalla päivystäneille taksikuskeille ja vartijoille kelpasi kaikki mahdollinen roskakin, joten meidän ei oikeastaan tarvinut ottaa kuin tavarat ulos autosta ja sillä samalla sekunnilla tavara oli kadonnut. Hyvä niin, koska hiki valui pitkin otsaa ilman, että teki edes fyysistä työtä. Saatiin myytyä samalla meidän varakanisteri ja 2 litraa dieseliä noin neljällä eurolla.

Kaikki kelpaa, roskatkin vietiin käsistä. (Saken pyynnöstä paljas ylävartalo sensuroitu)

Levitettiin sanaa taksikuskeille ja luvattiin hyvät komissiot henkilölle, joka tuo ostajan paikalle. 100 euron komissio on iso raha afrikkalaisille, joten saatiin kunnolla säpinää parkkipaikalla pyörineisiin henkilöihin. Ensimmäinen tosiostaja saatiin paikalle sunnuntaina 22.6.. Njie Musa (taksikuski, joka tavattiin satamassa odottaessa) oli puhunut autosta veljelleen, joka taas tunsi autonvälittäjän, jolla oli potentiaalinen ostaja. Ensiksi paikalle tuli Musa, hänen veli ja välittäjä. Välittäjä katsoi autoa ja totesi sen hyväksi, jonka jälkeen hän soitti mahdolliselle ostajalle. Ostaja oli kuulema ihan lähellä alle 20 kilometrin päässä ja tulossa 20 minuutin päästä. Afrikkalaisille aikakäsitys on kuitenkin vähän eri kuin suomalaiselle. Odoteltiin polttavassa kuumuudessa yli tunti ostajaa. Paikalla oli tämän jälkeen ostajan puolella n. 6-7 hengen delegaatio - ja tämän lisäksi aina, kun meidän autolla tapahtui jotain - paikalle ilmestyi tyhjyydessä useita muitakin ihmisiä seuraamaan ostotilannetta. Ensimmäinen ostajaehdokas oli brittiläis-jamaikkalainen. Kauppoja ei kuitenkaan syntynyt. Ostajat kertoivat tarinaa "isoista tullimaksuista", valittivat automaattivaihteistosta ja sivuikkunatkin takana pitäisi kuulema vaihtaa aukeaviksi.

Samana aamuna paikalle piti tulla myös ostaja, joka oli lähellä ostaa auton jo aikaisemmin satamassa. Miestä ei kuitenkaan näkynyt. Samainen ostaja soitteli kuitenkin illalla ja lupasi tulla seuraavana päivänä paikalle - insha'allah - jos luoja suo. Maanantai menikin sitten odotellessa. Jumala ei ollut armollinen ja ostajaa ei näkynyt paikalla myöskään maanantaina.

Tiistaina alkoi olemaan jo vähän kiire myydä auto. Ilari oli tosiaan lähtenyt jo lauantaina pois Gambiasta ja meidän muiden lento oli lähdössä keskiviikkoiltana. Saatiinkin tiistaina soitto yhdeltä hustlaajalta, johon olimme törmänneet satamassa muutaman päivän aikaisemmin. Hän oli tuomassa ostajia katsomaan autoa myyntipalkkion toivossa. Koska meillä oli melko kiire jo myydä auto, oltiin valmiita pudottamaan hinta 3000 euroon. Tällä kertaa ostajat tuntuivat olivat erittäin tosissaan ja päästiin pitkien neuvottelujen jälkeen sopuun hinnastakin - 165 000 Gambian dalasia (noin 3000€). Ostajilla oli käteiset mukana ja ehdittiin jo sopia kaupoista. Maksu maksettiin käteisellä. Gambiassa isoin seteli on 200 dalasia (alle 4 euroa), mutta ostajilla oli vain 100 dalasin seteleitä. Rahaa oli siis melko iso kasa. Laskettiin pari nippua ja todettiin, että rahaa on todennäköisesti oikea määrä. Sitten Anton ja Harry menivät jo rahojen kanssa huoneeseen (ottamaan instagram-kuvia isoista rahanipuista) ja minun ja Saken piti lähteä hoitamaan paperiasiat kuntoon ostajien kanssa... kunnes ostaja meni auton rattiin. Ostajat eivät olleet edes koeajaneet autoa ennen kauppojen tekoa ja parkkipaikalla sitten selvisi, että auto on automaattivaihteistolla. Halusivat kuulema manuaalivaihteistolla. Ei muuta kuin hakemaan Anton, Harry ja rahat huoneesta ja kauppojen purku.

Peruuntuiden kauppojen jälkeen tilanne alkoi olemaan vähän epätoivoinen. Onneksi hustlaajat, jotka olivat juuri menettäneet myyntipalkkion, olivat edelleen täynnä intoa ja lupasivat tuoda uudet ostajat myöhemmin illalla. Sitten kuitenkin alkoi tapahtua. Edelliset ostajat olivat juuri lähteneet ja heti heidän jälkeen hotellin pihalla päivystänyt taksikuski tuli kysymään meiltä tiukkaa hintaa autosta. Sanottiin hinnaksi 160000 dalasia. Taksikuskilla olisi kuulema joku ostaja, jolla olisi tuoda käteiset jo tunnin päästä. Siitä tilanne lähti sitten vyörymään. Ostajaehdokas oli toinen taksikuski, jolla oli käytössä jo entuudestaan Toyota Hiace. Mentiin odottelemaan hotellin altaille ostajan saapumista ja saatiin pari puhelua parkkipaikan muilta taksikuskeilta. Kaikki olivat kommission perässä - "Hei, xxx tässä, minä olen se, joka pyysi ostajan paikalle. Muistakaa minua sitten kauppojen jälkeen". Ostaja saapui noin tunnin päästä rahojen ja mekaanikon kanssa parkkipaikalle. Taas tehtiin tutut rituaalit - konepelti auki, moottori käyntiin ja sitten mekaanikko kaasuttaa moottoria käsin ja raottaa öljysäilön korkkia. Pieni poikkeus nähtiin myös; ensimmäistä kertaa ostaja halusi koeajaa autoa! Mekaanikko heitti 100 metrin lenkin parkkipaikalla ja totesi auton hyväksi.

Autokauppa kiinnostaa kaikkia

Hinta oltiin sovittu jo aikaisemmin, joten pitkää tinkimisrituaalia ei tarvittu. Ostaja oli kiinnostunut ostamaan auton ja hänellä oli käteiset jo valmiina. Hän ei kuitenkaan ollut ostanut ennen suomalaista autoa, joten käytiin vielä ennen paperien allekirjoitusta näyttämässä rekisteriotetta ja kauppakirjaa hänen kaverille, joka totesi paperien olevan ok. Ei muuta kuin takaisin hotellille ja rauhalliseen paikkaan tekemään kaupat. Enää mikään ei voinut mennä pieleen! Sitten täytettiin kauppa - ja luovutuskirja ja laskettiin rahat.

Salkullinen rahaa vaihtoi omistajaa

Antonin ja Harryn Instagram-kuvaussessiot rahojen kanssa #pakullaafrikkaan

Majamaja myytiin hyvään kotiin. Kohta Majamaja tulisi kuljettamaan satoja ja tuhansia turisteja ympäri Gambian. Lopullinen hinta oli 160000 dalasia, josta maksettiin 1500 dalasia komissiota. Mentiin vielä luovuttamaan avaimet ja auto parkkipaikalle. Samalla pihan muut taksikuskit yrittivät tulla osingoille rahoista, mutta ostajan mukaan kenelläkään heistä ei ollut osaa eikä arpaa kaupanteon kanssa. Jäivät siis rahoitta. Loppujen lopuksi saatiin siis n. 100 euroa pienempi summa autosta kuin olimme maksaneet Suomessa. Vähän pidemmällä myyntiajalla autosta olisi ehkä voinut saada 4000€ ja monien afrikkalaisten puheiden mukaan autosta olisi saanut 5000-6000€ Malissa. Oltiin kuitenkin tyytyväisiä 160000 dalasiin, sillä loma pääsi vihdoinkin alkamaan n. 32 tuntia ennen kotiinpaluuta. :D

Mentiinkin heti samana iltana myynnin kunniaksi käymään paikallisessa krokotiilipuistossa, jossa pääsi silittämään täysikokoisia krokotiilejä ja posettamaan krokotiilien vieressä. Puistossa oli useita kymmeniä krokotiilejä vapaana ilman aitausta. Eivät kuulema ole vaarallisia, jos ovat saaneet riittävästi kalaa syötäväksi. Sisäänpääsymaksu oli hurjat 50 dalasia eli alle euron.

Edellisenä iltana (maanantaina) Harry, Anton ja Sakari kävivät vierailemassa Musa Njien luona (taksikuski, joka tavattiin satamassa) - afrikkalaista vieraanvaraisuutta parhaimmillaan. Mies esitteli perheensä, tarjosi ruokaa ja myös piti esittelykierroksen kaupungissa.

Musan asunto ja taksi

Musa ja Sakke

Keskiviikkona oli edessä enää viimeinen koitos eli dalasien vaihto euroiksi. Oltiin jo tiistai-iltana käyty kaupungin vaihtopisteissä kyselemässä kursseja. Käytännössä missään noin ison summan vaihto ei ollut edes mahdollista. Jostain pisteestä lupasivat vaihtaa 300 euroa. Soitettiin keskiviikkona hotellilta lentokentän vaihtopisteeseen, josta sitten saatiinkiin palvelua ja rahaa. Vaihtopisteen työntekijä ajoi taksilla meidän hotellille eurojen kanssa ja saatiin vaihdettua dalasit euroiksi, paremmalla kurssilla kuin Forex olisi tarjonnut Suomessa. Olisi ollut melko ikävä matkustaa salkullisen kanssa rahaa Barcelonan kautta Suomeen.

Lopussa vielä pari kuvaa Gambiasta: