Illalla mentiin tarunhohtoiselle Djemaa El Fna'lle eli pohjois-Afrikan suurimpaan Souk'iin. Soukin tuhansilta pieniltä kujilta löytyy kaikkea mahdollista - nahkalaukuista mausteisiin yms.. Meillekin tarttui mukaan monenlaista tavaraa, kuten kuvista näkyy. Erityisesti tuore appelsiinimehu on superhalpaa, iso muki maksaa 4 dirhamia eli alle 40 senttiä.
Torstai oli Kukan ja Katjan viimeinen päivä matkalla ja heti seuraavana aamuna Harry saattoi Katjan ja Kukan taksille ja Ryanair kuljetti tytöt turvallisesti takaisin Eurooppaan.
Tästähän sitten alkaa varsinainen seikkailu poikain kesken. Ajettiin heti perjantaina illalla Agadiriin, josta meidän matka Saharan halki alkaa. Agadirissa sää oli lämmin, mutta erittäin kostea. Käytiin hakemassa vielä illalla isosta marketista vettä ja ruokaa tulevia aavikkopäiviä varten. Varattiin jokaiselle 10 litraa ylimääräistä vettä eli yhteensä 50 litraa sekä paljon kaikkea helppoa ja maistuvaa kuivassa säilyvää "ruokaa" (=herkkuja). Agadirissa ilta meni taas aika myöhään, koska meidän piti hakea netin kautta vielä Senegalin viisumit. Hakeminen ei ollut kuitenkaan kovin vaivatonta, yllätys yllätys. Viisumien hakusivusto kaatuili jatkuvasti ja hotellin netti ei toiminut täydellisesti. Ja seuraavaksi itse maksaminen oli myös haastavaa, kun vain yksi meidän korteista toimi. Loppujen lopuksi Visa Electron -kortti pelasti Harryn viisumin.
Lauantaina 14.6. alkoi vasta todellinen seikkailu - Majamajan pitäisi selvitä ääriolosuhteissa, niin polttavalla aavikolla kuin kosteissa olosuhteissa Gambiassa ja Senegalissa, monta tuhatta kilometriä Ensimmäinen etappi meillä oli ajaa Agadirista Laayouneen Länsi-Saharan pääkaupunkiin noin 700 km. Lähdettiin aikaisin aamulla liikkeelle, koska meidän piti ehtiä perille hotelliin ennen auringonlaskua. Länsi-Sahara on tosiaan tällä hetkellä poliittisesti hyvin epävakaa ja alue on myös yksi maailman harvaan asutuimmista. Etappi alkoi hyvissä merkeissä, kun Sakke porhalsi 80 km/h-alueella 84 km/h. Ensimmäinen sakko Afrikan mantereella oli tosiasia! 400 dirhamia liikkui käteisenä marokkolaispoliisille. Vähitellen kohti Laayounea ajaessa maisema alkoi muuttumaan aavikkomaisemmaksi. Jossain vaiheessa kylät ja kaupungit käytännössä katosivat ja ajettiin pitkin tietä, jossa autoja kulki enää hyvin harvakseltaan.
Ohitettiin Länsi-Saharan raja hyvin huomaamatta, sillä rajaa ei oltu mitenkään erityisesti merkattu. Länsi-Saharassa poliisi ja armeija alkoivat pysäyttelemään checkpointeilla aina ennen ja jälkeen kaupunkien. Juuri ennen Laayounea tuli ensiksi armeijan checkpoint, jossa tarkistettiin passit ja sotilaalle annettiin fiche-lomakkeet, joihon olimme valmiiksi täyttäneet meidän henkilötiedot yms.. Armeijan checkpointilla ei kestänyt kauaa, mutta heti 150 metrin päässä oli poliisin checkpoint, jossa poliisille annettiin myös passi ja fiche-lomake. Ilmeisesti poliisit kirjaavat tiedot johonkin (varmaan ruutuvihkoon, tietokoneita ei tunnu löytyvän mistään) muistiin, koska passit ja lomakkeet vietiin poliisin koppiin. Checkpointeilla tulikin melkein tunnin odotus. Peruskaava checkpointeilla oli suurinpiirtein seuraavanlainen: virkavalta kommentoi ensiksi meidän komeita marokkolaista kaapuja, sitten ojennetaan passit ja fiche-lomakkeet, virkavalta kysyy kansalaisuuden ja mihin ollaan menossa. Poliisien checkpointeilla poliisit yleensä oikeasti katsoivat papereita ja niissä yleensä kestikin vähän pidempään (5-10 min) kuin armeijan checkpointeilla. Checkpointeilla kyseltiin jonkun verran myös meidän ammateista (kaikki muut olivat laittaneet papereihin opiskelija paitsi Harry). Matka meni kaikinpuolin oikein hyvin, paitsi normaaliin tyyliin aikataulu ei oikein pitänyt ja saavuttiin Laayouneen vasta juuri ennen auringonlaskua. Kaupunki itsessään oli melko mitäänsanomaton. Ainut asia, joka siellä pisti silmään, oli suuri määrä YK:n logolla varustettuja autoja. YK:lla on ilmeisesti menossa pidempi operaatio Länsi-Saharassa parhaillaan.
Hotelli löytyi pienestä kaupungista erittäin helposti. Kaikki olivat supernälkäisiä ja väsyneitä, kun saavuttiin hotellille eikä jaksettu sen enempää tutustua kaupunkiin. Jäätiin syömään hotellin ravintolaan päivän ensimmäinen lämmin ruoka. Auto kesti yli 10 tunnin matkan rasitukset erittäin hyvin, varmasti paremmin kuin kyydissä olleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti