Mauritanian viisumit - "c'est bon"
Matkan mielenkiintoisin osa pääsi todenteolla vauhtiin 10.6. maanantaina, kun saavuttiin Marokkoon. Lähdettiin Tanger Med:stä ajamaan kohti Marokon pääkaupunkia Rabatia. Tarkalleen ottaen näppäiltiin navigaattoriin Mauritanian suurlähetystön osoite, sillä kuten ihan ensimmäisissä postauksissa kerroin, niin ei saatu haettua viisumeita Suomessa Ranskan suurlähetystöstä. Oltiin luettu ennakkoon netistä, että viisumit pitäisi hakea aamuisin ja ne mahdollisesti saisi jo samana päivänä. Lähdettiin kuitenkin kokeilemaan onnea, vaikka arvioitu saapumisaika Rabatiin oli vähän kahden jälkeen iltapäivästä. Löydettiin helposti perille ja viisumitoimiston ovikin oli vielä auki. Juostiin äkkiä sisälle ja kerrottiin asiamme. Virkailija ei luonnollisesti osannut juuri englantia, mutta kertoi, että viisumeita voi hakea aamuisin kello 9.00. Saatiin viisumilomakkeet mukaan. Kysyttiin myös samalla Mauritanian turvallisuustilanteesta ja virkailijan vastaus oli "c'est bon" ja pieni hymy perään. Ei siis mitään huolta. Viisumien haku jäi siis seuraavalle päivälle, mutta näin oltiin jo alkuperäisessä aikataulussa laskettukin. Lyhyen lähetystövisiitin jälkeen porukka alkoi olemaan semiryytynyttä, sillä oltiinhan ajettu edellinen yö Valenciasta Algecirasiin. Äkkiä siis lähimpään Pizza Huttiin syömään! Pitkän ruokatauon (lue: nettitauko, sillä Pizza Hutissa oli free wifi) lähdettiin köröttelemään majapaikkaa kohti viereiseen kaupunkiin Temaraan. Illalla osa porukasta kävi vielä kiertelemässä kaupungissa ja syömässä paikallisessa ravintolassa. (Annoksen hinta juoman kanssa alle 1,5€)
Tiistaina 11.6. lähdettiin heti aamusta uudelleen Mauritanian lähetystölle. Mentiin hyvissä ajoin ennen kahdeksaa, kun lähes varmojen nettitietojen mukaan paikalla kannattaa olla ajoissa, jotta viisumin saisi varmasti samana päivänä. Meitä ennen lähetystöllä oli jo jonottamassa kolme 40-50-vuotiasta espanjalaismiestä. Alettiin juttelemaan heidän kanssa vaikkakin suurin osa keskustelusta tapahtui elekielellä. Espanjalaiset olivat tehneet saman matkan autolla jo useampaan kertaan ja kertoivat, että turvallisuustilanne reitillä on hyvä. Heitettiin läppää melkein tunti ja selvisi, että miehet asuvat Gambiassa. Saatiin myös ensimmäiset arviot auton hinnasta. Ensimmäinen arvio oli 10000€, mutta hetken päästä hinta olikin enää 5000€. Ilmastoidut Hiacet ovat kuulema kuumaa kamaa Gambiassa.
Todella yllättävästi viisumitoimisto aukesi 10 minuuttia etuajassa. Oltiin edellisenä iltana täytetty viisumilomakkeet Google Translaten avulla (lomakkeet oli ranskaksi), mutta viime hetkellä iski paniikki, että onkohan kaikki täytetty oikein. Virkailija oli todella tuimalla päällä, joten häneltä oli turha yrittää kysyä neuvoa. Lähetystön edessä oli kuitenkin pari marokkolaista miestä, jotka täyttivät viisumihakemuksia maksusta. Espanjalaisten lomakkeet täytti marokkolaiset ja katsottiin espanjalaisten lomakkeista mallia. Espanjalaisten lomakkeet oli suurinpiirtein puoliksi täytetty vain, joten stressattiin omista lomakkeista ihan turhaan. Virkailijalle annettiin passista kopio, pari passikuvaa, passi ja viisumilomake sekä 340 dirhamin (n. 32 €) maksu. Vaihtorahat loppuivat heti parin ensimmäisen asiakkaan jälkeen ja Sakke ja Ilari pääsivät rahanvaihtohommiin läheisellä bensa-asemalla. Virkailija ei hyväksynyt yhtään ylimääräistä sähellystä tiskillä ja Anton joutui kerran jonon perälle, koska jutteli samaan aikaan meille, kun oli tiskillä antamassa papereita. :D Meille luvattiin, että kello 14 viisumien pitäisi olla valmiina. Vaihdettiin vielä espanjalaisten kanssa puhelinnumeroita ja he pyysivät soittamaan, jos tarvitaan apua tai tulee ongelmia Gambiassa. (kuvassa espanjalaiset ihastelemassa autoa)
Lähdettiin lähetystöltä suoraan hotellille hakemaan tyttöjä. Meillä oli muutama tunti luppoaikaa ennen kuin viisumit oli valmiina ja mentiin sitten katsastamaan nopeasti Rabatin keskusta. Palattiin lähetystölle noin 13.45 ja taas pieneksi yllätykseksi viisumitoimisto aukesi 10 minuuttia etuajassa. Kaikkien suureksi hämmästykseksi saatiin kuin saatiinkin Mauritanian viisumit. Viisumien saanti hoitui yllättävän helposti siihen nähden, että mitä netissä oli lukenut viisumien hakemisesta. Viisumit kainalossa olikin sitten mukava lähteä köröttelemään kohti legendaarista Casablancaa.
Casablancan slummit ja jättimäinen moskeija
Rabatista Casablancaan on vain tunnin matka ja sekin vielä erittäin hyväkuntoista moottoritietä. Marokon moottoritiet ovat yleisesti todella hyväkuntoisia ja tyhjiä. Matka menikin mukavan rattoisasti, kunnes päästiin 6 miljoonan asukkaan Casablancaan, jossa liikenne on melko kaoottista näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna. Kaistoja ei käytännössä ole ja töötti soi joka puolella. Ilarin pää ja hermot kuitenkin kestivät vaikkakin välillä pinna saattoi olla vähän kireällä hasardien kuskien seassa. Jätettiin auto parkkiin Hassan II -moskeijalle. Moskeija on Marokon suurin ja maailman 7. suurin. Korkeutta on huikeat 210 metriä ja sisälle mahtuu 25000 ihmistä. Kukaan ei ollut oikein jaksanut tutkia sen tarkemmin, että mitä muuta Casablancasta löytyy, joten otettiin suunnaksi lähin Mäkki (piti päästä nettiin varaamaan hotelli Marrakechista). Kävelyä kertyi varmaan yli 3 kilometriä ja mentiin melkoisen slummin läpi. Nähtiin mm. keskellä risteystä futista pelaavia poikia, joita ei voinut vähempää kiinnostaa autot, jotka yrittivät tulla "kentän" läpi.
Mäkki löytyi, mutta free wifi ei toiminut kuin pari minuuttia. Jouduttiin mennä varaamaan hotelli läheiseen oikein legendaariseen vanhan liiton nettikahvilaan, jossa ei myöskään puolet koneista toiminut. Tunnin jauhamisen jälkeen päädyttiin varaamaan pientä luksusta halvalla. Kehuja saanut viiden tähden hotelli irtosi reilulla 30€/hlö/yö. Kun saatiin hotelli varattua, niin kello olikin sen paljon, että tuli jo vähän kiire lähteä Marrakechiin, jotta ehdittäisiin pitkästä aikaa taas nukkua kunnolla. Otettiin taksit autolle, kun ei jaksettu kävellä. Onneksi taksilla ajeleminen on halpaa hupia - 2-3 km matka maksaa n. 80 senttiä.
Casablancasta menee nopea moottoritie Marrakechiin ja matka kestää vain vähän reilut kaksi tuntia. Osoitteiden syöttäminen navigaattoriin ei ole kuitenkaan niin helppoa Marokossa ja joku olikin vahingossa näppäillyt väärään osoitteen naviin. Ajettiin navin ohjeiden mukaan suoraan Djemaa El Fna -aukiolle, vaikka hotelli oli siitä n. 4 kilometrin päässä. Kello oli melko paljon ja Majamajan väki väsynyttä, joten palkattiin taksikuski ajamaan meidät hotellille. Pienellä tinkimisellä saatiin pudotettua hinta 150 dirhamista 50 dirhamiin (sekin oli ylihinta), mutta siinä vaiheessa iltaa ei muutama kymmenen senttiä paljon kiinnostanut. Taksikuski ajoi meidät sovitusti perille ja oli taas mukava päästä pitkän päivän jälkeen nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti