Aurinkorannalta kaupunkiin
Lähdettiin tiistaina aamulla ajamaan Kroatiasta Venetsiaan. Matka sujui ongelmitta kauniita maisemia katsellen ja Wormsia iPadilla pelaten, kunnes päästiin Italiaan ja aivan jäätäviin ruuhkiin, joissa vierähti tunti jos toinenkin. Päästiin siis todistamaan muutamaa kolaria ja seisoskelemaan motarilla, kuin aidot italialaiset rekkakuskit konsanaan. 
Lopulta pääsimme kuitenkin kauniiseen Venetsiaan ja löysimme tälläkertaa ihmeellisen tuskattomasti parkkipaikan Majamajalle. Parkkipaikan löytäminen on välillä ollut työn takana tyttömme muhkeiden muotojen ja uljaan korkeuden takia. Onneksi on siis olemassa camper parking.
Venetsia oli paikka, jossa osa matkalaisistamme oli käynyt ja osa ei. Sää helli meitä tullessamme auringolla ja lämmöllä ja toivotti meidät tervetulleiksi tähän historialliseen kaupunkiin. Ensikertalaisen silmin paikka oli hyvinkin vaikuttava, vaikkakin pullollaan matkaajia ympäri maailmaa, jotka aina välillä tunkivat aivan iholle, jopa kuvia otettaessa. Toisaalta kenelläkään ei ollut harhakuvitelmia siitä, että olisimme paikan ainoat turistit. Ajankohtamme Venetsiassa vierailuun kesäkuun alussa oli tosin suhteellisen optimaalinen. Ilma oli lämmin mutta keskieuroopan lomakausi ei vielä ollut alkanut, joten ihmisiä oli toki paljon, mutta liikkuminen kävi silti suhteellisen tuskattomasti.
Viisi tuntia oli ehkä liian lyhyt aika todellisesti imeä sisään kaikkea kaupungin tarjoamaa kauneutta, mutta jo siinä ehti nähdä paljon. Erityisen kunniamaininnan voisi antaa kaupungin "isolle kirkolle" (San Marcon Katedraali). Jokaisessa kaupungissa on aina se "iso kirkko", mutta tässä kaupungissa sen kauneus, erityisesti sisältä, sai ihmisen melkein jopa hartaalle tuulelle kiireen keskellä.
Ihasteltavaa ja nähtävää oli siis yllinkyllin ja kuvia tuli otettua todella paljon ja sitten vielä vähän lisää. Kauniita olivat myös sillat, vanhat rakennukset, gondolit, kapeat kujat ja tottakai me. Lähdön koittaessa pääsimme maistamaan vielä mukavaa kaatosadetta, jossa kävelimme 20 minuuttia autolle. Tunnelma oli sateesta huolimatta korkealla, koska päivä oli ollut kaikin puolin antoisa ja autossa odotti lämmitys.
Takaisin vanhoille kulmille
Matkamme Italia osuus oli erityisesti Ilarille paluuta muistoihin, koska maassa on tullut asustettua muutama vuosi. Seuraava kohteemme Bologna, jossa sen yön hotellimme sijainti olikin Ilarin vanhoja kotikulmia. Matka oli tähän asti mennyt ilman oikeastaan mitään ongelmia, mutta hotellille saapuessamme, odotti respassa yllätys. Olimme kuuden hengen huoneen sijaan varanneet viiden hengen huoneen. Kaiken näköiset suunnitelmat salakuljettaa yksi matkalainen salaa huoneeseen läpi käytyämme päätimme kuitenkin vain ottaa yhden ylimääräisen yhden hengen huoneen lisää. Huoneen lopullinen asukki päätettiin kolikkoa heittämällä ja hän pääsi nauttimaan ylhäisestä yksinäisyydestä muutamien tuntien ajan.
Saavuimme kaupunkiin suhteellisen myöhään ja ruokapaikan etsiminen kurnivia vatsoja auttamaan oli hieman haasteellista ja kun kerran Italiassa oltiin piti päästä syömään pizzaa. Keskustaan pääsi nopeasti juuri tämän kaupungin erikoisuudella sähköbussilla, jonka vuoroväli oli noin 10 minuuttia. Autolla keskustaan ei oikeastaan kannata tässä kaupungissa lähteä seikkailemaan, juuri hyvin toimivan julkisenliikenteen ansiosta. Puolituntia etsittyämme löysimme lopulta auki olevan ravintolan ja saimme kohtuullisen hyvää pizzaa. Vinkkinä Italiassa pizzaa syövälle olisi kokeilla Diavola pizzaa, jota taidettiin seurueessamme syödä joka kerta kun kyseistä ruokalajia tilattiin.
Kaupunki itse jäi vähän pienemmälle katselulle, koska ulkona oli jo pimeää. Ilari vei meidät kuitenkin pienelle kiertokävelylle kaupungin kaduille.
Pitkän ja nähtävyyksien täyteisen päivän jälkeen oli mukava päästä hotelliin nukkumaan ja lepuuttamaan jalkoja seuraavaa päivää varten. (Kirjoittajana: Katja)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti