Afrikka - täältä tullaan!

Nyt on torstaiaamu ja istutaan Marrakeshissa viiden tähden hotellin uima-altaalla. Ulkona on polttavaan kuuma, varmaan ainakin +39. Laitetaan nyt vähän stooria Italiasta. Ranskasta ja Espanjasta vielä. 

Lähdettiin Pisasta heti aamusta ajelemaan La Spezian kaupunkiin, koska päivän ohjelmassa oli tutustumista Le Cinque Terren kansallispuistoon. Kansallispuisto koostuu viidestä värikkäästä ja pienestä kylästä ja kylien ympärillä olevasta mieletömästä luonnosta. Jätettiin auto La Speziaan parkkiin ja ostettiin 11 eurolla päiväliput junaan, joilla saa kulkea kylien välillä. Kyliin ja kylien välillä on käytännössä mahdoton kulkea autolla, joten juna oli ainut fiksu vaihtoehto. Mentiin ensiksi junalla kauimmaiseen kylään, josta sitten lähdettiin vähitellen valumaan takaisin La Speziaan kaupunkiin. Meidän piti aluksi kävellä kahden ensimmäisen kylän väli, mutta polku sattui olemaan suljettu, koska polulle kuljetettiin helikoptereilla rakennustarvikkeita. Mentiin sitten ensimmäinen väli junalla. Onneksi seuraavien kaupunkien välillä oleva polku oli auki, niin päästiin vähän vaeltamaan aivan mielettömissä maisemissa. Matkaa oli suurinpiirtein vain 4 kilometriä, mutta pientä ylös ja alas vuoren rinteitä mutkittelevaa polkua pitkin matka kesti melkein pari tuntia. Kansallispuistossa saisi vietettyä päivän jos toisenkin kauniista maisemista, tunnelmallisista kylistä ja hyvästä ruuasta nauttien. Meille kuitenkin riitti yksi päivä, kunnes oli aika lähteä ajamaan seuraavaan kohteeseen Ranskan Rivieralle St. Tropeziin. 

St. Tropezin yö

La Speziasta matkaa St Tropeziin on reilut neljä tuntia ja alunperin meidän piti olla St Tropezissa hotellilla (=mobile home) noin kahden aikaan yöllä. Saavuttiinkin majapaikan lähelle melkein aikataulussa, mutta sitten alkoivat ongelmat. Hotellialuetta ei meinannut millään löytyä, vaikka käytössä oli navigaattori ja googlemaps. Ensiksi majapaikasta ei edes vastattu puheluihin. Hetken kiertelyn jälkeen saatiin yhteys hotelliin, jossa puhelimeen vastasi yövartija, joka ei puhunut kovin montaa sanaa englantia. Kovan sävellyksen jälkeen saatiin epämääräistä opastusta hotellin sijainnista. Ohjeiden perusteella ei kuitenkaan löydetty mitään ja kiertely jatkui. Loppujen lopuksi saatiin sovittua yövartijan kanssa, että hän tulee meitä vastaan erään kaupan pihalle, josta hän opastaa meidät perille. Parin tunnin kiertelyn jälkeen löydettiin perille ja päästiin vihdoin nukkumaan neljän aikaan yöllä. Seuraava päivä meni raskaan yön jälkeen pitkään nukkuen. Heräämisen jälkeen lähdettiin katsastamaan St. Tropezin kuuluisat hiekkarannat ja keskusta. Hiekkarantaa St. Tropezissa riittää ainakin 8 kilometriä. Kaupungin keskusta oli myös melko odotettu hienoinen ravintoloineen ja isoineen huvijahteineen. Seurattiin puistossa pappojen petankkipelejä ja ihasteltiin isoja huvijahteja. Seuraavana päivänä lähdettiin taas uudestaan rannalle heti, kun oltiin kirjattu itse itsemme ulos majapaikasta. Ulkona oli lähes 30 astetta, joten rannalla oli mukava oleskella ja välillä pulahtaa vilvoittavaan mereen.

Lähdettiin St. Tropezista yön yli Barcelonaan. Matkaa Barcelonaan oli suurinpiirtein seitsemän tuntia. Alkumatka meni ihan mukavasti ja pysähdyttiin Toulonin kaupunkiin Ranskassa pienelle turistikierrokselle. Kenelläkään ei ollut sen kummallisempia odotuksia Toulonista ja kaupunki yllättikin kaikki positiivisesti - hienoja vanhoja kapeita katuja ja paljon koristeellisia taloja. Voin suositella parin tunnin visiittiä, jos sattuu pyörimään nurkilla. 

Taskuvarkaita ja uusi matkalainen

Toulonin jälkeen meidän matkavauhti olikin odotettua nopeampaa ja oltiin aamuyöllä kolmelta enää tunnin matkan päässä Barcelonasta. Pysähdyttiin sitten nukkumaan bensa-aseman pihalle. Ei todellakaan ole mitään ihmisen hommaa tunkea kuusi henkilöä nukkumaan Hiaceen. Ilari sentään tajusi tämän hyvissä ajoin ja alkoi virittelemään kumipatjaa auton viereen pihalle. Epämääräisten unien jälkeen lähdettiin Barcelonaan vain vähän väsyneinä. Barcelonassa meidän seuraan liittyi myös uusi kiertolainen - Sakke! Löydettiin Sakke hyväkuntoisena, mutta väsyneenä pitelemässä "Gambia"-kylttiä keskellä Barcelonan keskustaa. Tämän jälkeen edessä oli taas tuttu parkkeerausongelma. Pyörittiin varmaan tunti keskustassa parkkipaikkaa/hallia etsien, kunnes paikka löytyi satamasta bussien/rekkojen parkkialueelta. Tällä kertaa oltiin parkkipaikan pienen auto. Oli varmasti ensimmäinen kerta tällä matkalla. 

Meillä on muodostunut matkan aikana tapana jakaa aina "Kolme kovaa (vinkkiä)" ennen jokaista kohdetta. Ennen Barcelonaa joka kerta joku oli unohtanut noudattaa jotakin päivän kovista vinkeistä.  Barcelonan "kolme kovaa" olivat nesteytys, aurinkorasva ja taskuvarkaat. Barcelonahan on tunnettu erityisesti taskuvarkaiden mekkana. Tälläkään kertaa homma ei mennyt ihan putkeen. Sakke ehti olla matkalla mukana maksimissaan 1,5 tuntia ennen kuin yksi vinkki pääsi unohtumaan - röyhkeä varas iski McDonaldsin pöydässä kolmen valvojan silmäparin alla ( kysykää yksityiskohdat Sakelta). Lompakko meni ja sitä myöten myös luottokortit, käteinen, ajokortti yms.. Sakke lähti sitten selvittelemään asiaa poliisilaitokselle ja minä ja Anton jatkettiin sen aikaa kiertelyä kaupunkipyörillä. Oltiin aikaisemmin jakauduttu vähän pienempiin porukoihin, kun kaikilla oli vähän eri intressit Barcelonassa.

 Sakke sai hommat hoidettua poliisiasemalla ja minä, Anton ja Sakke tavattiin saman Mäkin edessä, jossa lompakko oli varastettu ja kuten matkalla on tavaksi muodostunut, niin yleensä jokaisessa ilmaisessa langattomassa internetissä on lähes pakko vierailla. Sakkekin onneksi tällä kertaa kirjautui Mäkin ilmaiseen langattomaan ja samalla sähköpostiin tuli viesti tuntemattomalta naiselta, että hän on löytänyt varastetun lompakon läheisestä puistosta. Ja mikä vielä parasta, nainen oli paikallinen ja asui ihan vieressä. Sakke soitti naiselle ja sovittiin, että tavataan läheisen Starbucksin edessä 5 minuutin päästä. Näin sitten kävi ja nuori erittäin ystävällinen nainen palautti Saken lompakon. Käteinen oli kadonnut, mutta muuten kaikki oli tallella! Toki luottokortit oli ehditty jo sulkea, joten niitä ei enää matkan aikana pääse käyttämään. Toimintarikkaan Barcelona-päivän jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Espanjan kolmanneksi suurinta kaupunkia - Valenciaa.

Rantaa ja tiedettä

Valenciasta oltiin varattu vähän parempi hotelli, koska porukka oli melko hajalla autossa vietetyn yön jälkeen. Hotellissa oli kuntokeskus, uima-allas ja sauna kattoterassilla. Minä, Anton ja Kukka aloitettiinkin aamu Valenciassa kuntosalilla ja itse vielä omatoimisesti laitoin saunankin päälle. Hyvän aamun jälkeen osa porukasta lähti rannalle lepäämään ja osa tutustumaan tiede- ja taidepuistoon. Valencia oli ainakin itselle suhteellisen tuntematon paikka turistikohteena. Ylitti kaikki odotukset! Ranta oli todella puhdas ja leveä, vesi kirkasta, palvelut hyvät ja kuumana päivänä väkeä riitti. Tiede- ja taidepuisto oli todella upea kokonaisuus. Käytiin Saken ja Antonin kanssa soutelemassa kajakeilla puiston vesialtaissa. (Halpaa oli sekin, 10min/2,5€). 

Afrikka - vihdoinkin!

Lähdettiin Valenciasta illalla ajamaan yön yli Algecirasiin, josta meidän lautta lähti seuraavana aamuna Tangeriin. Seitsemän tunnin matka yön yli meni melko mukavasti. Osa sai unta ja osa ei. Melkoista pilkkimistähän autossa nukkuminen on. Saavuttiin Algecirasin satamaan aamulla vähän seitsemän jälkeen, kun meidän lautan lähtöaika aikataulun mukaan oli kello 9.00. Majamaja oli ensimmäinen auto lauttajonossa. Vähitellen taakse tuli muutamia aivan täyteen pakattuja Marokon rekisterissä olevia autoja, joiden rinnalla Majamajakin näytti kuin uudelta.

 Passintarkastukset ja muut rajarutiinit menivät todella vaivattomasti ja päästiin lauttaan sisälle vähän ennen yhdeksää. Lautta lähti eteläeurooppalaiseen tyyliin puolisen tuntia myöhässä. Ihme oli kuitenkin jo melkein tapahtunut - Hiace oli saapumassa yli 5000 kilometrin jälkeen Afrikan mantereelle! Lauttamatka kesti 1,5 tuntia ja lauttamatkan aikana saatiin leimat passeihin. Vähän kymmenen jälkeen ihme sitten tapahtuikin ja saavuttiin Marokkoon! Satamassa oli vielä vuorossa muutamia rajamuodollisuuksia, kun auto piti tuoda maahan. Oltiin onneksi Suomessa täytetty D16-lomake, joka tarvitaan auton maahantuontiin ja selvittiin melkein vartissa muodollisuuksista. Poliisi tarkisti paperit. Kurkkasi takakonttiin ja raotti paria matkalaukkua. Kyseli, että onko aseita mukana ja ihmetteli meidän sähköinvertteriä. Ja sitten päästiinkin köröttelemään oikeasti todella hyväkuntoista marokkolaista moottoritietä pitkin kohti Rabattia Marokon pääkaupunkia! Takana oli jo uskomaton matka Euroopassa, mutta oikeastaan nythän se matka vasta alkaa!