Raastavat 70 kilometriä Saharassa

Dakhla on erittäin viehättävä pieni kaupunki niemen kärjessä Länsi-Saharassa. Kaupungin vieressä on useampia erityisesti kitesurffaajien suosiossa olevia surffikyliä. Meillä valittettavasti ollut aikaa surffailla, kun koko aamupäivä meni käytännönasioita hoitaessa. Dirhamien vaihtaminen euroiksi oli erittäin hankalaa. Pankissa oli yksi epämääräinen tiski, jossa ihmiset "jonottivat" yhdessä laumassa. Sen lisäksi vaihtoa varten olisi tarvinnut kuitin automaattinostoista (ilmeisesti haluavat tietää rahojen lähteen). Parin tunnin säädön jälkeen saatiin vaihdettua rahat. Sen lisäksi meidän piti aamun aikana käydä tulostamassa Fiche-lomakkeita Mauritaniaa varten. Myöskään printtausts ei ole tehty liian yksinkertaiseksi Länsi-Saharassa. Löydettiin kuitenkin joku todella random-mesta, jossa oli vanha mustavalkolasertulostin. 30 dirhamilla saatiin tulostettua 15 sivua. 

Käytiin Dakhlassa iltapäivällä vielä katsomassa yhtä surffikylää. Rannalla oli varmaan yhtä aikaa 20-30 kitesurffaajaa. Napsittiin parit valokuvat ja juotiin smoothiet. Oltiin myös menossa katsomaan toista surffimestaa, mutta 15 minuutin off-road-ajon jälkeen todettiin, että parempi kääntyä takaisin ennen kuin Majamaja hajoaa käsiin. Päästiin taas suurinpiirtein neljän aikoihin kuluttamaan Saharan aavikon polttavia teitä. Edessä oli suhteellisen lyhyt ajomatka, noin 300 kilometriä, Hotel Barbakseen. Hotelli sijaitsee n. 60 kilometriä Mauritanian rajalta ja hotellin yhteydessä on myös viimeinen bensa-asema ennen rajaa. (Länsi-Saharassa diesel maksaa n. 65 senttiä/litra). 

Matka Hotel Barbakselle sujui suht' mukavissa merkeissä. Majamaja puuskutti eteenpäin Saharan kuumia maanteitä pitkin ja maisemat olivat aivan mielettömiä. Sivistyksestä ei ollut tietoakaan - vain Saharan hiekkaa ja päättymätöntä tietä. Ilmastointi toimi mukavasti ja piti auton siedettävissä lämpötiloissa. 100 kilometriä ennen hotellia meno muuttui mielenkiintoiseksi. Vasen takarengas paukahti rikki. Maailman suurin renkaiden hautausmaa sai taas uuden uhrin. Renkaanvaihto suoritettiin ennätysajassa - alle 10 minuutissa. Ja matka jatkui taas - aikalailla tasan 30 kilometriä, kunnes oikea takarengas pyörähti viimeiset pyörähdyksensä. Tässä vaiheessa matkaa oli vielä 70 kilometriä hotellille. Tilanne oli suhteellisen absurdi - kolme länsimaalaista keskellä autiointa Saharaa vaihtamassa viimeistä vararengasta auton alle. Vaihdettiin rengas nöyrästi autoon ja jatkettiin matkaan ilman vararenkaita. Toistetaan vielä tilanne: 70 kilometriä matkaa lähimpään "hotelliin", ei vararenkaita ja Saharan autiomaa. Meillä ei ollut mitään tietoa, että saako seuraavalta pysähdyspaikalta renkaita tai päästäänkö edes seuraavalle pysähdyspaikalle. Edellisen 30 kilometrin datan perusteella vaikutti aika epätodennäköiseltä. :D  

Jatkettiin kuitenkin luottavaisin mielin ja hymyssä suin matkaa. Alettiin jo suunnittelemaan varasuunnitelmaa "mitä jos"-tilanteen varalle. Sovittiin, että jos rengas puhkeaa alle 20 kilometriä ennen hotellia, niin juostaan hotellille. Toki autoja liikkui myös jonkun verran, joten tarvittaessa olisi myös mahdollisesti voinut saada joltain kyydin Barbakseen. 70 kilometriä hotellille oli mahdollisesti meidän elämän pisimmät 70 kilometriä. Renkaat kesti perille ja voitiin huokaista ensimmäistä kertaa helpotuksesta. Meidän onneksemme hotelli vieressä oli pieni kylä tai oikeastaan muutama epämääräinen rakennus. Kysyttiin heti bensa-asemalta, että pystyykö jossain vaihtamaan renkaita. Sieltä osoiteltiin epämääräisesti sormella johonkin. Kello oli jo yli kahdeksan illlalla ja meidän olisi oikeastaan pakko saada vaihdettua rengas heti illalla, koska seuraavana aamuna meidän pitäisi lähteä liikkeelle todella aikaisin, jotta ehdittäisiin Mauritanian pääkaupunkiin Nouakchottiin ennen auringonlaskua. Onneksi marokkolaiset mekaanikot ovat ahkeria ja rengaspaja oli auki (poika ilmeisesti asui pajassaan). Rengaspajan poika ei kuitenkaan ymmärtänyt sanaakaan englantia, mutta viereisen pajan mies tuli tulkiksi. Seuraavaksi jännitettiin, että löytyykö meidän autoon sopivia renkaita. Hetken arvonnan jälkeen löytyi pari sopivaa kohtuullisessa kunnossa olevaa rengasta, joista toinen oli vielä aitoa suomalaista laatua - Nokiaa. Sitten alkoikin hintaneuvottelut. Loppusumma oli 130€. Meidän vähintäänkin sekavan käteistilanteen vuoksi maksettiin summa sekaisin dirhameina, euroina ja dollareina. Tästäkin käytiin vielä pitkät neuvottelut ja tarjottiin jopa kännykkää osamaksuksi, mutta siihen rengasmies ei suostunut. Vaihtohärdellin jälkeen kello olikin melkein kymmenen. 

Nettitietojen mukaan Hotel Barbaksella tapaa yleensä muita samaan suuntaan meneviä eurooppalaisia roadtrippaajia, joilta voisi vielä kysellä viimeisimpiä tietoja turvallisuustilanteesta ja rajojen ylityksistä. Aika hiljaiselta vaikutti. Hotellissa näytti olevan vain vain afrikkalaisia ja arabeja. Ilmeisesti kesä ei ole suosituinta aikaa ylittää Sahara ja varmasti Mauritanian epävakaa turvallisuustilanne on pelotellut osan matkaajista.  Törmättiin kuitenkin sattumalta respassa marokkolais-brittiläiseen mieheen, joka oli juuri ajanut Guinea-Bissausta Marokkoon. Tämä oli jo hänen neljäs vastaavanlainen matka ja saatiinkin muutamia arvokkaita vinkkejä. Hän oli mm. joutunut odottamaan 28 tuntia Banjulin lauttaa Gambiassa. Suositteli meille kiertoreittiä. 

Hotelli Barbas, jos sitä hotelliksi voi edes kutsua, oli toistaiseksi matkan ehdottomasti saastaisin. Kaikki olivat taas hyvin hyvin pitkän päivän jälkeen niin väsyneitä, että pieni saastaisuus ei jaksanut edes paljoa haitata. Uni maistui kummasti.